Luovuutta-Läheisyyttä-Yhteistyötä Kulttuuri, Culture, Koulutus, Education, Musiikki, Music, Urheilu, Sports

Irtisanominen on johtamisongelma

  • Jomala Kyrka 2015 Åland Orgelfestival Tiina Nikander-Koivukangas, rehtori, huilutaiteilija
    Jomala Kyrka 2015 Åland Orgelfestival Tiina Nikander-Koivukangas, rehtori, huilutaiteilija

Lainasin otsikkoa johtamiskonsultti Jari Saarenpään kolumnista LinkedInissä ja innostuin kirjoittamaan omaa tarinaani. Kunnanjohtaja irtisanoi minut maaliskuussa 2015 pitkään jatkuneen mielestäni epäasiallisen kohtelun päätteeksi rehtorin virasta kunnallisessa Limingan seudun musiikkiopistossa. Olin johtanut ja kehittänyt oppilaitosta vuodesta 2003 määrätietoisesti ja tavoitteellisesti; talousarviossa pysyttiin vuosittain, oppilasmäärä kolminkertaistui, vuosittain järjestettiin n. 25 konserttia, taiteenperusopetuksen tutkintoja suoritettiin vuosittain 2-5 kpl, hankin oppilaitokselle lisää rahoitusta valtionosuuksia nostettaessa, perustin balettikoulun, teimme verkostoyhteistyötä aloitteestani Oulun konservatorion ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun kanssa, kehitimme opetussuunnitelmaa, toimintaa arvioitiin, verkkopohjaisia työkaluja otettiin käyttöön mm. Fronter-virtuaalinen oppimisympäristö, lahjakkaimmat oppilaat menestyivät katselmuksissa, vuosittain musiikin alan jatko-opintoihin pääsi 1-3 oppilasta ja myös vammaisopetusta järjestettiin ja musiikkiopistossa oli säännöllinen kamarimusiikki ja orkesteritoiminta yhteistyössä mm.  Oulun konservatorion kanssa. Musiikkiopiston toiminta oli kaikilla mittareilla erinomaista ja näkyvää.

Työyhteisön toimintaa kehitettiin mm. tiimiprojekteilla, koulutuksella ja kannustamalla opettajia päivittämään tutkintojaan. Johtamistyöhön kuuluu myös kehittäminen ja pyrin saamaan parannusta ja ajoittain jouduin puuttumaan myös epäkohtiin mm. vaikuttavaan opetukseen, poissaoloihin ja muihin väärinkäytöksiin. Näihin rehtorille kuuluviin tehtäviin en kuitenkaan saanut tukea seuraavalta esimiesportaalta.

Koska olen aktiivinen ja aikaansaava, pidin paitsi omaa soittotaitoani yllä, kouluttauduin työn ohessa johtamisessa ja vuonna 2011 suoritin valtakunnallisen Opetus- ja kulttuuriministeriön koordinoiman Osaava-ohjelmaan kuuluvan ”Kehittyvä rehtori” johtamiskoulutuksen ja päivitin aikaisemmin suorittamani Opetustoimen hallintotutkinnon. Kaikesta tästä huolimatta viran hoito oli vuosi vuodelta hankalampaa. Nyt jälkeenpäin katsottuna huomaan, että positiivinen vuorovaikutus puuttui kokonaan kunnanjohdon ja musiikkiopiston väliltä työyhteisössä. Minut alettiin vähin erin laittamaan yhä pienempään ruutuun ja en saanut mitään etenemismahdollisuuksia organisaatiossa. Lopulta sain päättää vain sen, mihin naulaan laitan takkini töihin tullessani.

Tilanne pahentui entisestään kun esimiehekseni palkattiin itseäni vähemmän koulutettu ja vailla johtamiskoulutusta oleva henkilö. Oppilaitokselle hankkimaani lisärahoitusta ei käytetty lukuisista yrityksistäni huolimatta vakituisen henkilöstön palkkaamiseen opetustoimintaan. Alkoi silmitön ajojahti. Olin myös tullut hyväksytyksi vuonna 2012 Oulun yliopiston tutkijakouluun UniOGSin tohtoriopiskelijaksi ja tulevan väitöskirjan aiheeni on ”Musiikkioppilaitosten toiminnanohjausjärjestelmä ja toimintakulttuuri”. Tarkoitukseni oli tehdä väitöskirjaa virkatyön ohessa, aivan kuten monet lääkärit ja lukuista virkamiehet tekevät. Olin tottunut tehokkaaseen ajankäyttöön ja motivoitunut. Tilanne paheni entisestään. Lopulta irtisanomisen yhteydessä kunnanjohtaja alisti minut niin alhaalle, että minulle tarjottiin vakituista rehtorinvikaa vastaan vain kaikista vähäisintä tehtävä l. sivutoimisen tuntiopettajan 7vkt työtä.

Hämmästykseni oli suuri kun OAJ:n edunvalvonta kannusti minua tarttumaan tähän tilaisuuteen. Esimiehekseni olisi tullut entinen alaiseni ja irtisanomiseeni johtavassa projektissa mukana ollut alemman korkeakoulututkinnon suorittanut ja ei kelpoisena teoriaopettajana pitkään toiminut itseäni nuorempi miesopettaja. Tilanteen sairautta ja lainkiertoa kuvannee se, että samaan aikaan, kun minut irtisanottiin keinotekoisilla taloudellis-tuotannollisilla syillä (sekä Limingan kunnan, että Limingan seudun musiikkiopiston talous oli vuonna 2015 hyvässä kunnossa, myöskään muita viranhaltijoita ei irtisanottu sivistysosastolta) julkaistiin virkani avoimesti haettavaksi työvoimahallinnon sivuilla; nyt nimikkeellä Limingan lukion rehtori yhdistelmävirkana Limingan seudun musiikkiopiston rehtorin tehtäviin. Minua neuvottiin hakemaan virkaa mutta en tullut kutsutuksi virkani haastatteluun. Yllätyksekseni virkaan valittiin Limingan kunnanhallituksen entinen jäsen, kuvaamataidon opettaja vaikka valintahetkellä hänellä ei ollut lukion opettajan työkokemusta juuri lainkaan. Hän oli toiminut Oulun kaupungissa ala- ja ylä-asteen tuntiopettajan tehtävissä. Nyt vakituista valtionapua saavaa Limingan seudun musiikkiopistoa johtavat paikallinen kuvaamataidonopettaja ja alemmalla korkeakoulutukinnolla oleva tuntiopettaja.

Tapahtuneesta sai alkunsa valituskierre ja olin alusta saakka yhteyksissä OAJ:n edunvalvontayksikön kanssa. Tällaista ei ole tehty maassamme missään muussa kunnassa. Saman kokoluokan musiikkioppilaitoksissa on rehtori, lain edellyttämällä tavalla. Rehtorin virka on lainsäädännön kautta rajoitettu siten, että koulutusvaatimukset ovat; ylempi korkeakoulututkinto, alan opettajan kokemus sekä opetushallinnon suoritettu tutkinto.

Ongelmia syntyy oppilaille ja oppilaitokselle, kun kunnallisessa toimintaympäristössä pätevyysvaatimuksista laistetaan. Tilannetta hankaloittaa myös maastamme puuttuva opetustoimen kelpoisuusrekisteri. Mielestäni opetustoimen kelpoisuusrekisteri olisi tarpeen pikaisesti toteuttaa. Ongelmalliseksi edunvalvontatilanteen on tehnyt myös se, että OAJ hoitaa sekä rehtoreiden että opettajien asioita. Mielestäni rehtorit voisi sijoittaan työnantajan edustajina erilliseen Akavalaiseen järjestöön. Vaikuttaa siltä, että ennakkoon oli annettu vääristeltyä viestiä tilanteesta musiikkiopistolla.

Tilanne oli kärjistynyt mielestäni kunnan puolelta; kunnanjohtaja vastasi siitä, että oli ryhtynyt johtamaan tilannetta ohitseni opettajakunnan kanssa ja kääntynyt musiikkiopiston rehtoria vastaan. Oikeampi tapa olisi ollut antaa tukea väliportaan johtajalle ja asioida suoraan musiikkiopiston rehtorin kanssa keskustellen, ohjaten ja vaikka tarvittaessa nuhdellen. Tähän pitäisi olla rohkeutta.

Kerroin aikaisemmin siitä miten epäasiallinen kohtelu alkoi pikkuhiljaa pahentuen ja säännöllistä kommunikointia johtamisen tasolla ei ollut vuosiin. Tein muutamia aloitteita mutta ne eivät tuottaneet toivottua tulosta. Vielä irtisanomistani edeltävänä syksynä talousarvion tekovaiheessa vetosin kunnanjohtajaan menemällä hänen luokseen kunnantalolle ja pyysin vuorovaikutteista keskustelua. Muutaman vahvan opettajakunnan jäsenen on helppo tunnistaa edellä kuvattu tilanne, missä oppilaitoksen rehtori ei saa tukea kunnanjohdolta ja lähteä räikeästi sekä laki kiertäen ajamaan äänekkäästi omia etujaan.

Tapaus on jatkunut pulmallisena. Valitusprosessi ei ole tuottanut oikeudenmukaista lopputulosta Pohjois-Pohjanmaan hallinto-oikeudessa. Siellä vaihdettiin viikkoa ennen päätöstä pääkäsittelijää? Päätös olikin kohdallani negatiivinen. Aluehallintovirasto ei tässä kuvatussa tapahtuma ketjussa tunnista mitään epäasialliseen kohteluun, työpaikkakiusaamiseen tai muuhun laittomuuteen viittaavaa. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus käsitteli asian vain työnantajan oikeuksien näkökulmasta, ei lainkaan työntekijän lakisääteisten oikeuksien kuten esim. laki kunnallisesta viranhaltijasta tai työlaki. Ihmetellä sopii, miksi tapahtumaketjua ei käännetty lainmukaiseksi jo tässä vaiheessa.

Nyt kerron ensimmäistä kertaa julkisesti tapahtuneesta ja sen aiheuttamasta haitasta itselleni. Tapahtuneella ja Limingan seudun musiikkiopiston lainkiertoon perustuvalla johtamistilanteella on myös vaikutusta paljon laajemmalle. Rehtori vastaa koko oppilaitoksen toiminnasta ja sen kehittämisestä. Kukaan ei voi väittää, että kuvaamataidon opettaja voisi vastata musiikkiopiston oppilaiden opiskelusta, musiikin opetuksen kehittämisestä, oppilaiden pääsykokeista, arvioinnista tai oppilaiden valinnasta. Hänellä ei ole musiikin alan koulutusta. Kuntalaisten oikeusturva on tasolta toiselle perustuvassa musiikkiopistotoiminnassa järkkynyt ja lapset- ja nuoret eivät saa sellaista opetusta Limingassa mitä laki edellyttää vakituista valtionosuutta saavan musiikkioppilaitoksen antavan.

Kerron tämän myös siksi, että haluan tuoda julki sen, että rehtorilla ei ole oikeusturvaa tässä maassa. Vastaavassa tehtävässä toimivien on syytä tunnistaa heikko tilanteensa. Rehtori hoitaa virkaansa ja puolustaa oppilaitaan ja oppilaitostaan kokonaan tyhjän päällä.

Tällä hetkellä tämä asia on oikaistavana Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja olen varsin toiveikas sekä luottavainen, että Limingan seudun musiikkiopiston johtamistilanne saatetaan lainmukaiseksi ja oppilaat voivat tulevaisuudessa turvallisesti luottaa saamansa opetuksen laatuun ja toiminnan tasoon.

rehtori, huilutaiteilija Tiina Nikander-Koivukangas

(MuM. Sibelius-Akatemia, Taideyliopisto)

050-9135611

tiina.nikkoiv@gmail.com

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Kiitos ulostulosta, vaikka tätä samaa on tapahtunut jo kymmeniä vuosia. Tarina on tuttu.

Se on suomalaista kulttuurin valtapoliittista kylänujakointia. Tämä maa ei osaa eikä halua käyttää edukseen ihmisten potentiaalia, vaikka siitä on kova pula. Moni asia juontuu vahvasta tukiriippuvuusjärjestelmästä, jossa pätevyydellä ei enää ole niin väliä.

Asema ei ole turvattu, vaikka olisi viiden kielen taito, neljästä maasta työkokemusta, kolme akateemista tutkintoa (taiteen, tieteen ja talouden) kaksi lasta ja yksi puoliso sekä 15 suosittelijaa ja palkittu vuosikurssinsa parhaana SibA:sta, plus jatkokouluttautumista työn ohessa.

Nuorille olen suositellut kansainvälistä työkenttää Suomen ulkopuolelta, jos vain siivet kantavat, oma kantti kestää ja eräät käytännön asiat antavat myöten. Siellä voi menestyä ihan oikeilla ansioilla ja oppii rakastamaan työtään, jota voi ja saa tehdä sydämensä kyllyydestä.
:-)

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Virkamiehenä tällaisia voi olla perusteltua käsitellä julkisuudessa, mutta onneksi asiassa on oikeuslaitos takana niin saadaan kaikkien osapuolien näkemykset mukaan asiaan. Julkiselle yleisölle kun voi jäädä kuulematta joku seikka jolla olennaista merkitystä asiassa.

Nimittäin vain itse olin osapuolena valitusasiassa jossa minua lytättiin henkilökohtaisesti ja tämä mollaus saatettiin sähköpostilla maakunnan kansanedustajien tms. tietoon. Lupia tietysti kyselemättä. Kyllä se nyppi aika rankasti vaikka tiesin että syytökset olivat pohjaa vailla. Myöhemmin tämän avioparin toinen puolisko, varsinainen osapuoli, antoikin valituksen raueta itsestään. Kyseessä vain infantiili purkaus, kun työsuhteen valintapäätös ei ollut itselle edullinen.
Niin ja onneksi nykyään yliopistoissa ollaan toimissa, ei viroissa joten kaikkia osapuolia raastavat valituspurkaukset jäävät pois.

Toimituksen poiminnat